Kuinka vuorovaikutustaidoilla voimme edistää ihmissuhteidemme laatua?

“Tunnetulta englantilaiselta psykiatrialta ja psykoterapian kehittäjältä R.D. Laingilta kysyttiin kerran, miksei hän työssään käytä psyykelääkkeitä, jotka vaikuttavat potilaisiin nopeasti ja tehokkaasti. Hän vastasi: Mikään ei vaikuta kemiaamme niin nopeasti kuin toinen ihminen.” (Dunderfelt 2016, 9.)

Läsnäolo ja aito kohtaaminen on avain asemassa aistiessamme toisen energian muodostaen samalla yhteyden toiseen ihmiseen. Aika katoaa väliltämme, olemme vain me. Muistatko vielä edellisen kerran, kun sait tämän kokea?

Hyvää vuorovaikutusta ja kohtaamista voisi verrata tanssimiseen, jolloin etsitään yhteistä rytmiä ja keinutaan vastavuoroisesti puolelta toiselle toinen huomioiden. Vuorovaikutustilanne on parhaimmillaan loistavaa ja ihanaa silloin, kun aidosti kohtaamme ihmisen, joka puhuu kanssamme “samaa kieltä”. Puhumme molempia kiinnostavista asioista, nauramme ja tunnelma on välillämme lämmin, jouheva ja valoisa. Saamme oivalluksia ja ahaa-elämyksiä. Innostumme ja koemme, että olemme todella kohdanneet, aidosti ja läsnä olevasti. Tapaamisen loputtua odotamme seuraavaa tapaamista.

Aito, lämmin ja läsnäoleva kohtaaminen voi olla elinvoimaa antava ja energisoiva asia. Läsnäolo on tässä ja nyt, hetkessä aidosti auki olemista, sisäistä virittäytymistä kuunnellen ilman asioiden arviointia, arvostelua tai tuomitsemista. Sen avulla pystymme aistimaan toisen ihmisen virittäytyneisyyden tason. Toinen voi katsoa meitä silmiin ja puhua mukavia, mutta jos hän ei ole läsnä koemme tilanteen epämukavana ja valheellisena. Viipyilevä läsnäolo on ajan antamista toiselle. Silloin syntyy tilaa keskittymiselle ja eläytyvälle kuuntelulle sekä toisen kunnioittamiselle. Läsnäolevalla kohtaamisella vastataan ihmisen perustarpeisiin tulla kohdatuksi, nähdyksi sekä kuulluksi. Läsnäoloa ja toisen kuuntelemista voidaan harjoitella jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa.

Joskus on helpompi puhua roolien ja maskien takaa, mutta entäpä jos uskailtaisitkin olla oma aito itsesi. Mitä arvelet, mitä voisit saada?

Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu aito kohtaaminen ja turvallisuuden tunne. Sitä heikentää vaiettu, mitätöity tai ohitettu kokemus tulla kohdatuksi. Arjen kiireessä ei aina jaksa kiinnittää huomiota omiin tai toisen ihmisen sisäiseen maailmaan, tarpeisiin ja vuorovaikutuksen laatuun. Tarpeen vaatiessa tulisi kuitenkin ottaa aikaa olla läsnä, kuunnella ja eläytyä empatiaa hyödyntämällä. Näin vältytään turhilta vääriltä ja nopeilta johtopäätöksiltä toisen viestin sisällöstä. Joskus on myös hyvä kuitenkin todeta ajan olevan väärä ja ottaa keskustelulle aikaa esimerkiksi paremmalla vireystilalla, jotta turhat väärinymmärrykset ja riidat voidaan välttää. On hyvä myöntää oma inhimillisyys ja ottaa aikaa sekä ennen kaikkea olla itselleen armollinen näissä tilanteissa.

Vuorovaikutustilanne voi olla pahimmillaan raastavaa, puuduttavaa, haavoittavaa, satuttavaa, energiaa vievää ja suorastaan vanhentavaa. Tuntuu, kuin elämänilo katoaisi ja ongelmat vain syvenevät keskustellessamme. Kohtaaminen on tuolloin usein riitaisaa ja tuhoavaa. On eri asia olla läsnä kuin fyysisesti paikalla.

Läsnäolevalla on vuorovaikutustilanteessa paikalla myös omat tunteet, ajatuksen ja intentiot eli pyrkimykset sekä oma persoonallisuutensa. Jokaisella on vastuunsa omasta läsnäolostaan ja sen esille tuomisesta, jos aika keskustelulle ei ole oikea. Ihminen aistii herkästi, jos toisen ajatukset ovat muualla. Tällöin ajan saatossa saattaa syntyä luottamuspula toiseen ihmiseen toisen ollessa jatkuvasti henkisesti muualla.

Hyvässä vuorovaikutuksessa ei ole vapaamatkustajia tai johtajaa, vaan keskustelun tulisi olla vastavuoroista. Jos toisella on tapana puhua päälle tai kontrolloida keskustelua siten, että toiselle ei jää tilaa ilmaista omia ajatuksiaan, tulee vuorovaikutuksesta usein yksin puhelua ja passiivista. Toiselle voi aina huomauttaa ystävällisesti edellä mainitusta käyttäytymisestä ja antaa hänelle tilaa korjata omaa vuorovaikutustyyliään. On tärkeää myös itse aika ajoin tarkastella itseään ja omaa kykyä olla vuorovaikutustilanteissa.

Inhimilliseen ja hyvään kohtaamiseen kuuluu myötäeläminen, empaattinen läsnäolo, reagointi niin ilmeillä, eleillä, äänellä, asennolla, katseella kuin sanoillakin. Näiden avulla voimme muodostaa parempaa yhteyttä toiseen, jolloin myös avoimuus ja turvallisuuden tunne paranevat, kun olemme emotionaalisesti saavutettavissa ja aidosti läsnä.

Nonviolent Communication NVC-menetelmä vahvistamaan vuorovaikutustaitoja

Rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen, toisin sanoen väkivallattoman kommunikaatio menetelmän kehitti Tohtori Marshall B. Rosenberg (1934–2015) sovittelevan rauhantyön perustaksi, jonka kulmakivenä toimii sanallinen vuorovaikutus, jossa ei ole väkivaltaa, toisen syyttelyä tai tuomitsemista. NVC-prosessissa edetään puhtaasta havaitsemisesta, ilman tulkintaa, omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamiseen, joiden avulla opimme pyytämään sitä mitä todella tarvitsemme. Voin lämpimästi suositella tutustumaan aiheeseen lisää.

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan. – Matteuksen evankeliumi 7:1–2.

Olkaa lempeitä myös itseänne kohtaan!

Jos kirjoitelma sai sinut pohtimaan omia ihmissuhteitasi ja kaipaat tukea asioiden käsittelyyn sekä vuorovaikutustaitojen turvalliseen harjoittelemiseen olet aina lämpimästi tervetullut vastaanotolleni!

Täältä pääset ajanvaraukseen: Vapaita aikoja.

Koulutan myös mielelläni aiheesta, joten ota yhteyttä, jos esimerkiksi työyhteisönne kaipaa aiheeseen liittyvää luentoa tai työpajaa. Ota yhteyttä ja kysy lisää!

Lähteet:

Dunderfelt, T. (2016). Läsnä oleva kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Gothóni, R. (2020). Kuuntelijan käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kallio, M. (2017). Inhimillisiä kohtaamisia. EU: WSOY.

Marshall B. Rosenberg. (2015). Nonviolent Communication NVC. A language of life. Suomentanut Hartikainen T. (2019). Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus. Viisas elämä Oy.

Mäkisalo-Ropponen, M. (2011). Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.

Raamattu. Matteuksen evankeliumi 7:1–2.

Salmela-Aro, K. & Nurmi, J-E. (toim.) (2017). Mikä meitä liikuttaa. Modernin motivaatiopsykologian perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus.

Talvio, M. & Klemola, U. (2017). Toimiva vuorovaikutus. PS-kustannus.