Mistä vuorovaikutus syntyy?

Rakas lukija kiitos mielenkiinnostasi kirjoitustani kohtaa. Avaan teille seuraavaksi hieman vuorovaikutuksen eri elementtejä termistöineen. Toivon, että saatte uudenlaisia ajatuksia ja pohdintoja erilaisista tavoista olla vuorovaikutuksessa ja syventää yhteyttä toiseen ihmiseen.

Tunnettu Suomalainen psykologi Dunderfelt jakaa ihmisten välisen sosiaalisen kentän viiteen osa-alueeseen, jotka toimivat limittäin yhdessä rakentaen vuorovaikutustilanteen kokemuksen. Nämä viisi erilaista tekijää ovat:

• Puheviestintä, johon kuuluvat sanat, verbaalinen ilmaisu, kielenkäyttö, kuten vieras kieli, murteet, eri termit ja eri alojen sanasto.

  
  

• Fyysinen viestintä pitää sisällään eleet, ilmeet, äänensävy, -rytmi sekä puhetapa, ihmisen ulkoinen olemus, vaatetus, tuoksut ja kosketus.

  
  

• Intuitiiviseen viestintään kuuluvat käsitteet, merkityksen annot ja tarkoitukset. Ideat, ihanteet, arkkityypit, arvot, hyveet, henkiset tavoitteet, yksilöllisyys ja ydinminä (=persoonan syvin olemus).

  
  

• Tunneviestintään sisältyy ilmapiiri, fiilis, tunnelma, tunteet ja emootiot sekä persoonallisuustyylit.

  
  

• Voimien viestintä on haluamista, tahtotilaa ja intentionaalisuutta. Se sisältää hyväksyntää, torjumista, avautumista ja sulkeutumista. Voimien viestinnässä on olennaisena osana vaistot, vietit, intohimo sekä seksuaalinen energia, valta ja manipulointi.

Verbaalinen viestintä on puheen kautta välitettyä tietoa, merkityksiä ja tunnetiloja. Merkitykset ovat ajatuksia, uskomuksia ja intentioita, johon vaikuttavat uskomusten sisältö ja kommunikatiiviset tarkoitukset. Puheen avulla voidaan havainnoida tunnelmaa, tunteita, puhujan persoonaa sekä vireystilaa, jotka ilmenevät äänensävyssä, äänenpainossa sekä äänenvärissä.

Puheen ja sanojen tulisi olla selkeitä sekä kuulijalle ymmärrettäviä. Sanojen valinnalla on suuri merkitys siihen, miten meidät ymmärretään. Itseltään voi kysyä, miten paljon puhuu negatiivisesti sävytettyä kieltä, kuten vaikeuksista ja ongelmista valittaen tai muita arvostellen ja syyttäen, kuin positiivisesti sävytettyinä onnistumisista, hyvin tehdyistä asioista, kiittäen, kehuen ja arvostaen sekä rohkaisten muita. Toisinaan on hyvä pysähtyä sen ajatuksen äärelle, miten me haluamme tulla ymmärretyksi?

Kaikkeen emme kuitenkaan voi vaikuttaa ja onkin inhimillistä, ettemme aina näe kaikkea sitä, mitä toiselle jopa tahattomasti välitämme sanojen ja kehon kautta. Voimme toisinaan tulla täysin väärin ymmärretyiksi ja tästä syystä onkin tärkeää palata keskusteluun tarkentaen, mutta miten voimme tietää, jos toinen ei meille sitä kerro.

Vuorovaikutustilanteessa etsimme viestin takaa aitoa ihmistä ja hänen sisäistä maailmaansa. Mietimme, kuka hän todella on eleiden ja ilmeiden takana. Onko hän aito? Mikä tarkoitus sanoilla on, sisältääkö sanoma piiloviestintää, sarkasmia ja millainen sisäinen motiivi ihmisellä on? Mitä henkilö todella kokee tuossa tilanteessa? Mitkä asiat taustalla vaikuttavat ihmisen kykyyn olla läsnä ja vuorovaikutuksessa? Millaisesta tilanteesta hän on tähän vuorovaikutuksen kenttään tullut?

Sisäisen kompassi voi joskus ohjata harhaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Siihen voi auttaa keskusteluyhteyden syventäminen eikä niinkään olettamukset toisesta.

Vuorovaikutustilanteissa on tärkeää, että fyysinen viesti on kyllästetty omalla itsellään, olemuksellaan ja omilla rehellisillä tunteillaan. Sanaton viestintä on muutakin kuin pelkkää fyysistä viestintää. Sanallisen vuorovaikutuksen merkitys viestinnässä on noin 10–25 prosenttia. Jos sanattomassa ja sanallisessa viestinnässä ilmenee ristiriitaa, voittaa sanaton viestintä, jolloin sen merkitys korostuu.

Sanaton eli nonverbaalinen viestintä on ensimmäinen ja viimeinen viestinnän muoto, jolloin kehon käytön, kuten eleiden, ilmeiden, äänenpainon, hiljaisuuden, kosketuksen ja läheisyyden merkitys korostuu vuorovaikutustilanteissa erityisesti silloin, kun sanoja ei ole. Hiljaisuuden ja läsnäolon avulla voimme viestiä välittämisestä. Hiljaisuudella voidaan myös mitätöidä toinen ihminen. Kehon kielellä ja sen rytmisyydellä voimme vaikuttaa toisiin ihmisiin, kuten rauhoittavalla olemuksella saamme usein myös toiset levollisiksi. Olennaista on saada itselleen hyvä ja rauhallinen mielensisäinen tila. Parhaiten se onnistuu olemalla läsnä itsessään ja avoin ympäristölle sekä yhteyttää peilaten itseään muihin sopivassa suhteessa.

Silloin, kun sanoja ei ole tai sanat eivät riitä, voi tilalle tulla tuntoaistiin perustuva haptinen viestintä eli kosketusviesti. Tämän avulla voimme välittää empatiaa, lohdutusta ja läsnäolo toista kohtaan, parhaimmillaan jopa turvan tunnetta. Herkkyytemme aistia ja havainnoida kosketuksen eri tasoja kehittyy luonnollisesti siitä, miten toisen ihmisen kosketusta on tottunut saamaan. Kosketusaistin herkkyys ja tunne, mikä siitä muodostuu, liittyy vahvasti varhaisten vaiheiden kokemukseen tulla kosketetuksi.

Kosketuksen osatekijöitä eli hapteemeja ovat kosketuksen kohta kehossa, painovoima, liike ja sen suunta, kesto ja nopeus. Esimerkiksi kun tapaamme toisen, laskemme käden toisen olkapäälle, joka on useimmille ihmisille neutraali alue viestimme toiselle sanattomasti "olen tässä". Jos jatkamme kosketusta siten, että käsi jää pidemmäksi aikaa olkapäälle viestimme muuttuu "jäin tähän". Jos viestiin "olen tässä" tulee mukaan liike, muuttuu viesti sisällöltään "minulla on asiaa". Koskettamisen tärkeys viestintäkeinona korostuu tilanteissa, joissa ihminen on esimerkiksi sokea.

Osa meistä tekee tämän kaiken sisäsyntyisesti ajattelematta asiaa sen enempää, joka kuvastaa koskettamisen luontevuutta ja totuttua tapaa. On ihmisiä, joille tämä kaikki voi olla hyvin vierasta ja siitä syystä emme voi tehdä olettamusta siitä, että voisimme koskettaa toista kysymättä. Mitä koskettaminen sinulle merkitsee? Entä ihmissuhteissa, kaipaatko sitä, tuoko se turvan tunnetta vai kenties, jotain mitä et osaa sanoittaa?

Erityisesti koskettamisen käyttäminen viestinnän keinona voi tuoda hämmennystä, jos toista ihmistä ei tunne. Jotkut meistä voivat kokea koskettamisen tunkeilevana, rikkoen suojamuuriamme ja yksityistä reviiriämme. Emme voi tietää miten toinen reagoi, jos emme ole etukäteen siitä keskustelleet. Ollennaista olisikin kysyä ja käydä läpi erityisesti intiimeissä ihmissuhteissa tarvetta kokea ja koskettaa toista sekä milloin, missä, miten ja minkälaista koskettamista toinen kaipaa.

Eräät meistä voivat tarvita voimakkaampaa koskettamista, jos kosketusaistimme ei ole erityisen herkkä tuntemaan esimerkiksi paineen tuntoa, kuin toisilla pieni hipaisu kosketettavasta alueesta riippuen, voi tuntua todella epämiellyttävältä tai erityisen hyvältä. Olemme kaikki erilaisia, joten kannustan keskustelemaan ja lisämausteena jo pitkään yhdessä oleville koskettamaan eri tavalla kuin aiemmin, koko kehon alueelta, etsien uusia ihania tapoja ja niistä syntyviä tuntemuksia. Kenties uutena tutkimusmatkana toiseen eri materiaaleja hyödyntäen. Mitä arvelette tämän teille mahdollistavan?

Parisuhteessa voi tulla ristiriitoja ja ikäviä kokemuksia, jopa hylkäämisen tunnetta, jos viestintätyyli, erityisesti kosketusviestintämme eroaa kovasti toisistaan. Mikäli kaipaatte apua tai tukea parisuhteenne hyvinvoinnin lisäämiseksi, olen täällä teitä varten. <3

Ajanvaraus

Tohtori Riitta Lahtinen on tutkinut ja kehittänyt sosiaalis-haptista viestintää yli 30-vuotta yhdessä miehensä kanssa. Täältä voit tutustua aiheeseen lisää: https://www.russpalmer.com/social-haptic-communication

Lähteet:

Dunderfelt, T. (2016). Läsnä oleva kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Gothóni, R. (2020). Kuuntelijan käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hiila, I., Tukiainen, M., & Hakola, I. (2019). Tiimiäly: opas muuttuvaan työelämään. Tuuma.

Kallio, M. (2017). Inhimillisiä kohtaamisia. EU: WSOY.

Lahtinen, R. (2024). Humaanista kosketuksesta älyvaatteisiin – kosketusviestien tutkijan matkassa. Prologos ry.

Mäkisalo-Ropponen, M. (2011). Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.

Salmela-Aro, K. & Nurmi, J-E. (toim.) (2017). Mikä meitä liikuttaa. Modernin motivaatiopsykologian perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus.

Talvio, M. & Klemola, U. (2017). Toimiva vuorovaikutus. PS-kustannus.

Tieteen termipankki (2025). Filosofia:merkitys.