Mitä seksuaalisuus on? Osa 2.

Rakas lukija, haluan palauttaa Sinut takaisin pohtimaan seksuaalisuutta, jota toisessa blogikirjoituksessa jo hieman käsittelimmekin. Tällä kertaa syvemmin ja huomattavasti laaja-alaisemmin. Avaan teille hieman omia ajatuksiani sekä tutkitun tiedon valossa olevaa faktaa seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Toivon saavani teidän pohtimaan seksuaalisuutta laajemmin, saavuttaen kenties syvempää ymmärrystä erilaisista tekijöistä, jotka vaikuttavat seksuaalisuuteen. Kenties lisää ymmärrystä omasta itsestäsi. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Mieleemme piirtyy sanasta seksuaalisuus usein suora yhteys yhdyntään, heteronormatiiviseen ajattelumalliin sitä, mitä seksi on. On hyvin tavanomaista ajatella, että seksi on yhtä kuin yhdyntä. Mikä maailma meille avautuukaan, kun tajuntaamme ja tietoisuuteemme hahmottuu käsitys siitä, mitä kaikkea seksuaalisuus voikaan olla. Miten paljon enemmän se on ja mitkä kaikki asiat siihen vaikuttaakaan. Ajatellen, että seksuaalisuus on seksin toteuttamisen tapana vain kenties sadasosa koko sanan merkityksestä.

Palataan toisen (2.) blogikirjoituksen kuvaan, jossa hahmottelen seksuaalisuuden laaja-alaisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Mitä ajatuksia kuva sinussa herättää? Onko jotain, mitä et kenties ole liittänyt seksuaalisuuteen tai et saa kiinni siitä, miksi jokin sana kuvassa on? Seuraavaksi johdattelen teidät seksuaalisuuden laaja-alaisuuteen tarkemmin kohta kohdalta.

Mistä seksuaalisuus muodostuu ja mitkä eri asiat siihen voivat vaikuttaa?

Lähdetään liikkeelle minuudesta, kehon ja mielen yhteydestä, johon vaikuttavat niin psykologiset kuin biologiset ja fysiologisetkin tekijät. Geenit säätelevät pitkälti sitä, miten kognitiivinen kehitys etenee, millaisia sairauksia meille voi tulla, miten tervettä elämää me saamme elää ja millaista kehoa me ilmennämme. Meillä kaikilla on samat geenit, jotka tekevät meistä ihmisiä, vaikka monet niistä on samoja kuin muilla organismeilla. Geeniperimä on tosin vain osa siitä, millaiseksi ilmennymme. Erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat geeniemme toimintaan. Ympäristötekijöillä, joita äitimme on kohdannut ollessamme kohdussa vaikuttaa myös osaltaan, kuten myös kasvuympäristömme ja altistukset eri ikäkausina.

Hormonit määrittelevät laaja-alaisesti seksuaalisesta halusta, lisääntymiskykyyn, mielen hyvinvointiin ja sairauksiin. Meihin vaikuttavat lisäksi monet muut asiat, kuten muut ihmiset, meidän sosiaalinen piirimme sekä kulttuuri ja aika, jossa elämme. Olemme sosiaalisia eläimiä ja kasvamme sekä kehitymme osittain myös toisten ihmisten kautta peilaten. Perhehistoria ennustaakin paremmin psykologisia piirteitämme, kuten käyttäytymistämme kuin geenit.

Erilaiset sairaudet ja häiriöt puolestaan vaikuttavat laaja-alaisesti vireystilasta toimintakykyyn ja minäpystyvyyden tunteeseen sekä elämänlaatuun. Puhumattakaan lääkkeiden erilaisista vaikutuksista, kääntöpuolena haittavaikutukset, kuten esimerkiksi SSRI-lääkkeiden tuomat tuntopuutokset genitaalialueella ja orgasmin saanti sekä nautinnon vaikeus taikka Parkinsonin taudin lääkityksen tuomat seksuaaliset haitat, jota käytetään myös levottomiin jalkoihin ja aivolisäkeadenoomaa sairastavilla, kuten lisääntynyt seksuaalinen halukkuus, joka voi olla todella kiusallista ihmiselle itselleen tai mahdolliselle kumppanille sekä erilaiset riippuvuudet (rahapeli-, porno-, peli-, päihde-, some- ja ostoriippuvuus), jotka tutkimusten mukaan voivat kehittyä viiden vuoden sisällä dopamiiniagonistien käytöstä johtuen.

Psykologisina tekijöinä meidän suhtautumistamme seksuaalisuuteen muokkaa pitkälti se, millaisessa historiallisessa ajassa, kulttuurissa ja ympäristössä me olemme kasvaneet. Mikä on ollut niin sanotusti normaalia, sallittua ja hyväksyttävää. Mikä on oikein ja väärin, hyvää tai pahaa tai kenties syntiä. Olemmeko eläneet tiukan yhteisön raamien sisällä vai onko kotikasvatus ollut kenties sallivampaa, ymmärtäväisempää sekä suvaitsevampaa.

Seksuaalisuus on meissä läpi elämän syntymästä kuolemaan, sen kieltäminen ei sitä valitettavasti poista.

Aikuisten pelot, häpeä, estot ja väärät tiedot seksuaalisuudesta muokkaa kehittyvän lapsen omaa seksuaalisuutta ja kehonkuvaa. Vaikka aikuiset eivät olisikaan tietoisia omista tunteistaan tai ajatuksistaan saatikka käyttäytymismalleistaan, siirtävät he niitä herkästi tiedostamattaan kaikella olemisellaan, elekielellään, sanoillaan ja teoillaan lapsiin. Tämä vaatii pitkäjänteistä ja tiedostavaa toimintatapaa sekä oman itsensä kanssa tehtävää työskentelyä siitä, miten seksuaalisuuteen suhtautuu ja mitä siitä ajattelee.

Miten suhtautuu alastomuuteen, jonka tulisi olla meille normaalia. Mitä ajattelee erilaisista kehoista ja kehon karvoituksesta. Saako seksistä tai seksuaalisuudesta puhua ollenkaan. Mitä puhumattomuus opettaa lapselle?

Puhumattomuus ja salailu herättää uteliaisuutta. Tietoa etsitään joka tapauksesta jostakin, jos sitä ei asianmukaisesti saada. Tieto suojaa lapsiamme, joten asianmukainen ja ammattitaitoinen seksuaalikasvatus on kaikkien etu. Se miten me opetamme, kuinka toisia tulee kohdella myös siellä arimpien ja intiimien asioiden ytimessä voi ennalta ehkäistä myös väkivallalta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Pahimmillaan aikuisen häpeä siirtyy lapseen, jolloin lapsi alkaa häpeämään omaa kehoaan, kehon toimintoja, karvoitusta, alastomuutta ja kaikkea luonnollista hyvää sekä normaalia, mitä meissä kaikissa on. Enkä suinkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi kehon koskettelun tai alastomuuden yksityisyyttä ei tulisi opettaa. Tottakai lapsille tulee opettaa, mikä on missäkin sallittua mutta ilman, että leimaa siihen kehohäpeää tai että se olisi jotain likaista tai pahaa.

Lempeä ohjaaminen kehon koskettamiseen esimerkiksi omaan huoneeseen on taitolaji.

Tämä herättää valtavasti tunteita ja ajatuksia siitä, mikä on oikein ja miten tulisi toimia. Mutta uskon siihen, että jokainen varmasti yrittää toimia oikein oman sen hetkisen tiedon valossa. Jos puhuminen lapsen kanssa tuntuu vaikealta tai haastavalta, aina voi ostaa lapselle tarkoitetun kirjan seksuaalisuudesta, murrosiästä tai esimerkiksi kehorauhasta. Valitettavasti vielä nykypäivänäkään tätä ei voi jättää koulun harteille, koska suurimmassa osassa kouluista seksuaalikasvatus on edelleen hyvin puutteellista, näyttäytyy jos ollenkaan tai on jopa väärän tiedon, häpeän ja pelon värittämää.

Seksuaalikasvatuksen puute, puhumattomuus näkyy omalla vastaanotollani aikuisten kanssa usein. Onkin aikamoinen työ ihmisen itse lähteä purkamaan vanhoja toiminta- ja ajattelutapojaan, jotta päästään hyväksyvään ja tietoiseen tapaan nauttia seksuaalisuudesta sekä omasta kehostaan kokematta häpeää tai estoja.

Meidän käsityksiämme seksuaalisuutta kohtaan ohjaa vahvasti aika, jossa elämämme sekä yhteiskunnalliset, taloudelliset sekä kulttuurilliset tekijät. Mikä on meille mahdollista ja millä eri tavoin voimme itseämme ja seksuaalisuuttamme toteuttaa. Millaiset raamit yhteiskunta ja siinä vallitsevat normit sekä tavat toimia seksuaalisuudelle asettaa? Millaiset raamit sukupuolikäsitykselle annetaan? Entä mitä esimerkiksi naisten ympärileikkaaminen lapsena aiheuttaa? Osaammeko kyseenalaistaa mitään näistä, jos meidät on kasvatettu syntymästä asti siihen, että tämä kaikki on normaalia ja niin tulee toimia.

Onko meillä kenties joitain stereotypioita, kenties vääristyneitä tai hieman vinoutuneita ajatuksia siitä, miten jokin asia on. Miten nämä mahdolliset roolikäsitykset ohjaavat meidän ajatteluamme ja toimintaamme ja sitä kautta ihmisten luokittelua, kategorisointia erilaisiin ryhmiin. Jolloin saatamme ajatella toisista, joita emme kenties ymmärrä, pahana tai viallisina ja kuinka tämänkaltainen ajattelu aiheuttaa eriarvoisuutta ja segregaatiota meidän yhteiskunnassamme. Vain sen takia, että emme ymmärrä jotain emmekä ole valmiita ottamaan asioista selvää vaan pelkäämme niin sanotusti jotain meille vierasta.

Meillä jokaisella on erilaisia rooleja ja totuttuja käyttäytymistapoja eri tilanteisiin. Joskus roolit voivat kuitenkin alkaa kuormittamaan ja maskaaminen voi viedä kaikki voimat.

Medialla ja sosiaalisen median vaikuttajilla on valtava voima sekä muilla psykososiaalisilla ympäristötekijöillä, joita me näemme tai kuulemme seksuaalisuudesta puhuttavan tai toteutettavan ympärillämme. Mikä on normaalia, sallittua tai väärin. Miten paljon väärää tietoa on edelleenkin liikkeellä ja miten järkyttävää on lukea tiettyjen vaikuttajien väittävän asioita tosina, jotka ovat täyttä huuhaata. Järkyttävää siitä tekee se, että nuoret, jotka ovat alttiita vaikutuksille johtuen heidän kehityksensä vaiheesta ja keskeneräisyydestä pahimmillaan uskovat kaiken sen, mitä toinen sanoo ja väittää todeksi. Tarpeesta kuulua joukkoon ja kenties pelosta tai ymmärryksen puutteesta kyseenalaistaa väittämiä.

Median, mainosten, elokuvien ja näytelmien voima piilee siinä, että erityisesti nuoret eivät välttämättä osaa ajatella, että kaikkea sitä mitä meille näytetään, on vain osatotuuksia ja osa täyttä fantasiaa. Esimerkiksi, miten aggressiivisella, tunteisiin vetoavalla mainoksella houkutellaan ihmiset ostamaan mutta samalla nuori saattaa ajatella, että toiminta tai ihmiset mainoksessa ovat jotenkin ihanteellisia ja niin tulee tehdä tai jokin asia pitää saada, jotta saa hyväksyntää ja pääsee niin sanotusti piireihin. -Tarve kuulua joukkoon.

Millainen keho tai käyttäytyminen mihinkin sukupuolikäsitykseen tai – rooliin on niin sanotusti normaalia tai ihanteellista. Miten me suhtaudumme binäärisesti ajateltuna esimerkiksi feminiinisiin piirteisiin miehissä tai miesoletetuissa tai maskuliinisiin piirteisiin naisissa tai naisoletetuissa. Meissä kaikissahan on luontaisesti kaikenlaisia piirteitä. Miksi feminiinisyys miehessä olisi uhka tai epätoivottua? Pehmeät arvot, kuten esimerkiksi, ystävällisyys, kaunis puhetyyli, käytöstavat, hyväksyvyys, sallivuus, lempeys, sydämellisyys, leikkimielisyys, empaattisuus, iloisuus, luovuus ja hoivavietti ovat mielestäni ihania piirteitä ihmisissä oli mitä sukupuolta tahansa.

Mitä normaali on? Kukaanhan ei ole normaali, normaalia ei ole, on vain erilaisia eri aikaan ja ihanteisiin sidottuja käsitteitä sekä määritelmiä siitä, mitä se olisi. Kukaan ei sovi täydellisesti erilaisiin kategorioihin tai laatikoihin, joihin meitä yritetään tunkea, joten miksi emme päästäisi irti ajatuksesta -pitäisi sekä itsemme vertailusta muihin ja muiden arvostelusta. Mikä me olemme ketään tuomitsemaan, kun emme itsekään ole täydellisiä. Täydellisyyshän on täysi utopia.

Asiakkaiden kanssa käymme usein keskustelua siitä, mikä tuo turvaa, turvantunteen niin itsessään kuin ympäristötekijöissä. Mitä tarpeita hänellä on, osaako hän niitä sanoittaa itselleen sekä toisille. Jotta voimme sanoittaa toiselle, mitä me tarvitsisimme, vaatii se sen, että ensin tunnistaisimme omat tarpeemme itsessämme. Usein ristiriitaa syntyy siitä, että meillä on epämääräisiä tunteita, joita emme oikein osaa sanoittaa, joiden taustalta löytyy tarpeita, jotka eivät ole täyttyneet. Kukaan toinen ei ole vastuussa toisen ihmisen tarpeiden toteuttamisesta. Erilaisissa ihmissuhteissa on kuitenkin helpompi elää, jos ihmiset osaisivat tunnistaa ja nimetä omat tarpeet erilaisten asioiden taustalta. Parisuhteessa ratkaisuja olisi hyvä miettiä yhdessä, kuinka ihmisten erilaiset tarpeet tulisi suhteessa täytetyksi, ilman velvollisuuden tunnetta tai vaateita.

Raja keskustelu on myös yksi asia, johon tarpeet ja turvan tunne liittyvät. Osaammeko sanoa -ei ja kuunnella omia tarpeitamme. Tunnistammeko me itsessämme riittävää turvaa, jotta voisimme kieltäytyä ja ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistamme. Koska sitähän ei voi toinen tietää, jollemme itse osaa sanoittaa, mikä meille on ok ja mikä ei, milloin meillä on esimerkiksi voimavaroja ja milloin tarvitsemme lepoa.

Meissä jokaisessa näkyy aiemmin eletty elämä, se miten me olemme tulleet kohdatuksi, kohdelluiksi, mitä vastoinkäymisiä, kriisejä tai traumataakkaa meillä kenties on. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, miten me kohtaamme muita ihmisiä. Mitä merkityksiä me annamme erilaisille eleille, kuten miten me ymmärrämme jotkin tietyt sanat, kun käytämme eri äänenpainoja ja -sävyjä. Mikä tai mitkä asiat ympäristössä saa niskakarvamme pystyyn, osaammeko me rauhoitella itseämme tarpeen tullen.

Entä miten me olemme selviytyneet erilaisista tilanteista, jotka ovat kenties järkyttäneet tai horjuttaneet turvallisuuden tunnettamme? Asiat ovat kenties kuitenkin järjestyneet lopulta hyvin. Olemme saaneet voimaantumisen tunteen ja luottamusta siihen, että me pärjäämme, joka on vahvistanut pystyvyyden tunnetta selviytyä myös jatkossa. Resilienssi kykymme on vahvistunut ja olemme jälleen entistä vahvempia kohtaamaan myös jatkossa erilaisia vastoinkäymisiä. Olemme saaneet toivoa ja luottamusta elämää kohtaan, jolla on suora yhteys hyvinvointiimme.

Luottamus elämään ja muihin ihmisiin on yhteydessä siihen, miten me reagoimme muihin ihmisiin ja millaista seksielämämme on. Jos me emme osaa rentoutua tai luottaa toisiin ihmisiin, emme juurikaan pysty nauttimaan myöskään seksistä. Saatikka, jos emme osaa kertoa toiselle tarpeistamme, siitä mitä me tarvitsemme, jotta kehomme olisi valmis esimerkiksi yhdyntään. Entä jos sairastamme jotain, mikä vaikuttaa seksuaalisuuteen, olemmeko saaneet apua tai olemme oppineet erilaisia keinoja toteuttaa seksuaalisuuttamme.

Mistä me olemme saaneet mallin harrastaa seksiä, jos siitä ei ole ikinä voinut kenenkään turvallisen ihmisen kanssa puhua tai siitä ei ole voinut lukea asianmukaisella, todenmukaisella tavalla. Suurin osa valitettavasti on saanut sen pornosta, jolloin malli on hyvin suoraviivainen, suoritus keskeinen ja usein kaukana siitä, mitä todellisuudessa ihmiset tarvitsisivat. Leikit, fantasioiden tai fetissien toteuttaminen onkin sitten asia erikseen, kunhan niistä sääntöineen on osapuolten kanssa yhdessä sovittu.

Suurin osa ihmisistä tarvitsee aikaa, oikeanlaisen mielentilan, rentouden sekä seksuaalisen halun ja himon, jotta seksi olisi mielekästä. Spontaanius toimii toisille tosi hyvin aina silloin tällöin, kun taas osa tarvitsee todella paljon enemmän. Onkin tärkeää tunnistaa itsessä ne asiat, mitkä sytyttävät, mikä saa kiihottumaan ja mitä tarvitsee ennen kuin toinen voi esimerkiksi koskettaa tai edetä siitä pidemmälle.

Miten oma keho reagoi millaisellekin tavalle olla kosketeltavana tai miten tahoisi toista koskettaa. Millaiset suudelmat ja missä ne tuntuvat parhaimmilta, entä jos ei halua ollenkaan, että suudellaan. Toiset ei vain tykkää siitä ja sekin on ok, mutta mistä sen voi tietää, jos toinen ei uskalla siitä kertoa. Tärkeintä onkin siis keskustelutaidot ennen seksiä, jotta rajoja ei tule rikotuksi ja seksi olisi mahdollisimman nautinnollista, voihan se olla, että keskustelu onkin toisille juuri se juttu, mikä saa kiihottumaan. Asiallinen puhe siitä, mistä tykkää ja mistä ei. Miksei rivo, jos siitä molemmat pitävät.

Jokainen meistä ikääntyy, joka luonnollisesti vaikuttaa myös meidän seksuaalisuuteemme. Toisilla seksuaalisuuden ilmentäminen muuttuu ja tavat toteuttaa seksuaalisia tarpeitamme muokkautuu. Meille tulee kenties enemmän tilaa ja painoarvoa läheisyydelle, koskettamiselle sekä yhteydelle.

Seksuaalisuus ei kuitenkaan koskaan katoa tai häviä. Se voi välillä, eri ikäkausina ja erilaisten sairauksien myötä mennä piiloon, kunnes taas tulee tilaa löytää se uudelleen, joskus jopa parempana, itselleen sopivampana. Entä mikä tekee seksistä parhaan tuntuista, miten kipinää ylläpidetään, mitä tantrinen rakastelu on, entä henkisyys seksissä. Ehkäpä menemme näihin teemoihin tulevaisuudessa.

Toivon, että sait näistä ajatuksista jotain uutta, kenties oivalsit jotain suurempaa. Mikäli kaipaat keskustelua asian tiimoilta, voit aina olla yhteydessä tai varata aikaa vastaanotolleni. Täältä pääset ajanvaraukseen. <3

Rakkaudella: Laura

Lähteet:

Brusila, P., Kero, K., Piha, J. & Räsänen, M. (toim.) (2020). Seksuaalilääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Eerikäinen, Hannu (2006) Halu ja nautinto järjen haasteena. Teoksessa Taina Kinnunen & Anne Puuronen (toim.) Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Isotalo, H. & Uusitalo, N. (2017). Aivotaidot. Käytä päätäsi paremmin. Helsinki: Gummerus kustannus Oy.

Joutsa, J. (2026). Seksiaddiktiot neurobiologiassa. Valtakunnalliset seksuaalilääketieteen päivät 2026. Luento diat.

Latvala, A. & Silventoinen, K. (2014). Käyttäytymisgenetiikka -geeneistä yhteiskuntaan. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. (2018). Ihmisen psykologinen kehitys. 7. painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Oinonen, M. & Susineva, A. (2021). Seksuaalikasvattajan käsikirja. Hiv-säätiö. Helsinki: Trinket.

Piha, J. (2026). SSRI-lääkkeiden aiheuttama pysyvä seksuaalitoimintojen häiriö. Seksuaaliterveysklinikka.fi. Alkuperäinen lähde: Bala, A., Nguyen, H.M.T. & Hellstrom, W.J.G. (2018). Post-SSRI Sexual Dysfunction: A Literature Review. Sexual Medicine Reviews. Vol 6, issue 1, pp.29-34. https://doi.org/10.1016/j.sxmr.2017.07.002

Ritamo, M., Ryttyläinen-Korhonen, K. & Saarinen, S. (2011). Seksuaalineuvonnan tueksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos -raportti 27/2011. https://thl.fi/documents/10531/95613/Raportti%202011%2027.pdf.