Yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistaminen ja Gordonin vuorovaikutusteoria

Itsemääräämisteoria (self-determination theory) ihmisten psykologisista perustarpeista määrittelee kolme perustarvetta, jotka ovat autonomia eli omaehtoisuus elää itsensä näköistä elämää, kyvykkyys, jonka kautta muodostuu kokemus asioiden aikaansaamisesta, hallinnan tunteesta sekä kyvystä oppia ja tehdä asioita. Viimeinen mutta ei suinkaan vähäpätöisin perustarve on yhteenkuuluvuudentunne (sense of belonging), joka muotoutuu yksilön suhteesta sosiaaliseen ympäristöönsä, jossa kokemus läheisistä ja vastavuoroisista ihmissuhteista ovat läsnä ja joiden kautta syntyy kokemus tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi.

Itsemääräämisteorian pioneerit Ryan ja Deci (2017) nostavat käsikirjassaan

yhteenkuuluvuuden edistämisen yhdeksi tärkeimmistä tekijäksi hyvinvoinnin ja motivaation edistämisessä. Mitä yleisempää yhteenkuuluvuuden tunne on, sitä vähemmän ihmiset keskittyvät vain itseensä ja ovat defensiivisiä eli puolustuskannalla. Tutkimusten (Gordon et al.) mukaan yhteenkuuluvuuden tunnetta voidaan kehittää tukemalla yksilöiden, parien ja yhteisöjen tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotka pitävät sisällään muun muassa:

• Tunteiden tunnistamisen ja säätelyn taidon

• Empaattisuuden, myötätunnon ja läsnäolon

• Aidon kuuntelemisen ja tilan antamisen toiselle

• Yhteistyö- ja resilienssikyvyn

• Toista kunnioittavan, tasavertaisen kohtelun

• Kyvyn antaa ja ottaa vastaan rakentavaa palautetta

  
  

Käyttäytymisen ikkuna vuorovaikutuksen peilinä

Vuorovaikutustaitoja tutkinut Yhdysvaltalainen Psykologian tohtori Thomas Gordon (1918-2002) määritteli vuorovaikutuksen perustaidoiksi minäviestinnän, aktiivisen kuuntelun [jota edellisessä blogi kirjoitelmassa käsittelimme], tarve- ja arvoristiriitojen käsittelyn sekä ympäristön muovaamisen. Gordon on esittänyt mallin – Käyttäytymisen ikkunan, jonka avulla voidaan tarkastella ihmisten välistä käyttäytymistä ja tämän myötä selkeyttää viestintää erilaisissa ongelma tilanteissa. Tämän mallin perusajatus on hahmottaa, kenen ongelmasta on kyse eli ketä auttamalla ongelma lievittyy tai poistuu. Gordon jakaa käyttäytymisen hyväksyttävään ja ei hyväksyttävään käyttäytymiseen, joiden välissä vallitsee yksilöllinen sietoikkunan hyväksymisraja. Seuraava taulukko 1. havainnollistaa asiaa.

Taulukko 1. Gordonin käyttäytymisen ikkuna.

Hyväksymisrajat ovat jokaisella ihmisellä yksilölliset ja sietoikkuna voi toisilla olla hyvinkin lavea. Tähän vaikuttavat niin ympäristö kuin tarveperustaiset tekijät. Nälkäisenä ja väsyneenä lähes jokaisen ihmisen sietoikkuna on hieman kapeampi kuin hyvin ravittuna ja energisenä. Gordon käyttää ihmissuhteita haittaavista vuorovaikutusmalleista nimitystä kompastuskivet, jotka hän jakaa 12 erilaiseen luokkaan.

Nämä kompastuskivet ovat:

Ratkaisuvaihtoehdon antaminen ilman toisen aitoa hyväksyntää:

1. Määrääminen, käskeminen, ohjaaminen

2. Varoittelu, uhkailu

3. Moralisointi, saarnaus

4. Neuvominen, valmiiden ratkaisujen antaminen, ehdottelu

Vähättelevä ja arvosteleva viestintä:

5. Tuomitseminen, arvosteleminen, syyttely, vastakkain asettelu

6. Nimittely, luokittelu, nolaaminen, halventaminen

7. Tulkitseminen, analysointi, johtopäätöksien tekeminen

8. Looginen argumentointi, opettaminen, luennointi

Tunteita vähättelevä ja tunteiden sietämisen vaikeus -viestintätyyli:

9. Kehuminen, yhtä mieltä oleminen

10. Rauhoittelu, lohduttelu, myötäily

Vääränlainen ongelman ratkaisu tyyli, joka saa toisen puolustuskannelle:

11. Kyseleminen, urkkiminen, kuulusteleminen

Aitoa ongelmaa ei haluta kohdata, välttelevä viestintä tyyli:

12. Vetäytyminen, puheenaiheen vaihtaminen, leikiksi lyöminen

Vuorovaikutustilanteissa toinen saattaa kokea näitä kompastuskiviä sisältävän kommunikaation auktoritaarisena ja ei-hyväksyttävänä. Näiden välttämiseen auttaa puhe omista tunteista, ongelmista ja tarpeista, jotka eivät kohtaa sekä havaituista arvoristiriidoista. Tämän tunne-tarve-pohjaisen puheen avulla ihminen ottaa vastuun omista tarpeistaan, hyvinvoinnistaan ja ongelmistaan, eikä turhaan myötäile, vähättele tai käyttäydy sopimattomasti. Silloin kun kummallakaan osapuolella ei ole ongelmaa ja ollaan taulukon 1. keskikohdan mukaisella alueella, ei kaikilla kompastuskivillä ole negatiivista vaikutusta. Esimerkiksi kehuminen ja neuvominen voi olla tuolloin jopa hyödyllistä, silloin kun ne eivät väheksy toista.

Millainen lapsi sinun sisälläsi asuu? Saako hän kokea rauhaa ja turvaa vai onko hän vaille jotain? On tavanomaista erilaisissa ristiriitatilanteissa, että meidän oma sisäinen ja tarvitse lapsi nousee esiin, jolloin olisi tärkeää kuunnella, että mitä hän yrittää sinulle kertoa.

Gordonin minä-viestintä parantamaan vuorovaikutusta

Kun ihminen kuulee, mitä vaikutuksia hänen negatiivisella käyttäytymisellään on ollut, hän alkaa herkästi kokemaan empatiaa ja halua korjata tilanne, riippuen siitä, miten me muotoilemme käytettävät sanamme. Erilaisissa stressaavissa tilanteissa kuvaamme herkästi toiselle omista lähtökohdista tilannetta käyttäen sanaa -sinä yleistäen, kuten ”sinä aina teet niin”. Tämä herkästi koetaan syyttävänä käyttäytymisenä.

Edellä mainittuja ongelmia voidaan ennalta ehkäistä Gordonin (2016) vuorovaikutusteorian minäviestinnällä, jossa annetaan tehokkaasti myönteistä, että ongelmaa tarttuvaa palautetta. Sen tarkoituksena on kuvailla toiselle omia ajatuksiaan, tunteitaan, tarpeitaan, arvostustaan, käsityksiään, toiveitaan sekä haluja. Eritoten erilaisissa konflikti tilanteissa minäviestintä on eduksi, jolloin tulisi hetki ottaa aikaa ja pysähtyä sekä rauhoittua kuuntelemaan itseään ja toista, mitä tarpeita taustalla voikaan olla. Tämän jälkeen tilanne tulee käydä läpi mieluiten osapuolten kanssa niin, että kaikki voivat rauhassa kertoa näkemyksensä ja kuvata tunteensa sekä kokemuksensa.

Ihminen, joka kykenee välittämään toiselle hyväksynnän tunteet voi aidosti myös auttaa toista. Kyky hyväksyä toinen arvostelematta omana itsenään mahdollistaa toisen kasvun ja kehittymisen. Ihmisen tuntiessa itsensä hyväksytyksi, vapautuu hän uskomaan omiin kykyihin muuttua, kasvaa ja kehittyä rajoitta.

Minä-viestit koostuvat kolmesta osasta, jotka pyritään ilmaisemaan toiselle selkeästi mutta lempeästi: toisen ihmisen toiminnasta, myönteisestä tai kielteisestä vaikutuksesta, jonka edellä mainittu toiminta aiheutti sekä omien tunteiden kertomisesta toiselle. On tärkeää kertoa toiselle omista kokemuksistaan ja tunteistaan sekä antaa toiselle mahdollisuus muuttaa omaa käyttäytymistään tai keskustellen luoda tilaa erilaisille ratkaisuvaihtoehdoille.

Kyseisen viestinnän avulla voidaan välttää väärinkäsityksiä ja tulkintoja, joiden avulla avoimuus voi lisääntyä vastavuoroisesti lisäten samalla läheisyyttä ja luottamusta.  

Esimerkiksi myönteistä ja rakentavaa viestintää voi vahvistaa toiselle huomioimalla hänen hyvä tekonsa sanoin: Kiitos ihana, kun olit laittanut minulle aamukahvin valmiiksi, ennen kuin lähdit töihin. Arvostan tapaasi toimia ja tämä sai minut tuntemaan syvempää rakkautta ja arvostusta sinua kohtaan. Tai: Kiitos, kun olit laittanut astiat keittiön pöydältä tiskikoneeseen, minusta tuntui ihanalta tulla siistiin kotiin töiden jälkeen. Pienienkin asioiden huomioiminen ja sanoittaminen on tärkeää, jotta toinen voi kokea itsensä arvostetuksi.

Minä viestintää voidaan käyttää rakentavan palautteen antamiseen seuraavalla tavalla: Oletko huomannut, kun teet itsellesi aamupalaa, niin pöydälle tulee paljon muruja? Minusta olisi mukavaa, jos tekisit leivät lautasen päällä tai korjaisit murut pöydältä, kun olet saanut aamupalan tehtyä. Minua harmittaa, jos joudun siivoamaan jälkesi. Keittiö pysyisi näin myös siistimpänä pidempään, kun ylimääräisiä leivänmurua ei pöydältä tippuisi lattialle. Joskus nämä pieniltä ja turhilta kuulostavat asiat voivat ajansaatossa kumuloitua riidoiksi toistuvuudellaan, joiden taustalla on usein tarve tulla kuulluksi ja arvostetuksi.

Viestintää ja syvempää vuorovaikutusta voi vahvistaa lisäämällä omaan viestintä tyyliin rauhan kuunnella aidosti toista sekä lempeät perustelut, miksi jokin asia häiritsee sekä ystävällisen toiveen käyttäytymisen muutoksesta. Tällä tavalla toinen voi ymmärtää paremmin, miksi jokin asia on sinulle erityisen tärkeä sekä toiveen avulla voit viestiä toiselle, mitä häneltä odotat. Toisen ihmisen kunnioitukseen kuuluu huomioida toisen ihmisen tunteet, toiveet ja odotukset, mutta ne eivät saa olla itseisarvo vaan kompromissien säilyttämisen kyky sekä tasapaino molempien toiveiden ja odotusten välillä tulisi säilyä.

Toisen ihmisen tehtävä ei myöskään ole alistua, liiaksi miellyttää tai vastata toisen tarpeista. Toiveet tulisi voida kuitenkin ottaa huomioon ja yhdessä etsiä ratkaisuja erilaisten tilanteiden selvittämiseen. Joskus ongelmat eivät ratkea yhdessä ja tilanteet voivat tuntua todella vaikeilta. Tuntuu, kuin samat riidat kiertäisivät kehää. Pariterapia, suhdeterapia ja seksuaaliterapia voi näissä tilanteissa olla loistava ratkaisu. On viisautta hakea apua, ennen kuin tilanteet kriisiytyvät pahemmiksi. Olen silloinkin täällä Teitä ja Sinua varten. Olette aina lämpimästi tervetulleita vastaanotolleni yksin tai yhdessä! <3

Ajanvaraukseen pääsette täältä.

Lähteet:

Baumeister, R.F., & Leary, M.R. (1995). The need to belong: Desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation. Psychological Bulletin, 117 (3), 497-529.

Gordon, T. 2006. Toimiva koulu. Suom. M. Savolainen. Jyväskylä: Gummerus.

Gordon, T. Origins of the Gordon model. https://www.gordontraining.com/thomas-gordon/origins-of-the-gordon-model/. Viitattu 8.11.2025.

Gothóni, R. (2020). Kuuntelijan käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Ryan, R. & Deci, E. (2017) Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. New York: Guilford Press.

Salmela-Aro, K. & Nurmi, J-E. (toim.) (2017). Mikä meitä liikuttaa. Modernin motivaatiopsykologian perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus.

Talvio, M. & Klemola, U. (2017). Toimiva vuorovaikutus. PS-kustannus.